Hyvä ystäväni (kutsutaan häntä vaikka nimellä Dima, koska hän on Dima) luonani käydessään, kauhistelee suomalaisten kasvavaa ennakkoluuloja Venäjää kohtaan, koska se on hänen mukaansa aivan turhaa. Mitä hän on tehnyt väärin? Mitä hän mahtaa asialle jos Kremlissä joku tekee jotain, mitä muu maailma ei sulata? Miksi häntä pitää kohdella kuin sotarikollista..? Tämän hän henkilökohtaisesti kokee bussissa, kaupassa ja terveyskeskuksessa asioidessaan. Kerron myöhemmin miten. Mutta alustan hieman: Olemme tunteneet toisemme siitä lähtien kun muutin Turun keskustasta erääseen melko huonon maineen omaavaan lähiöön. Tämä huono maine johtui siitä, että eri kansallisuuksia on melkoinen määrä. Ja se siis luo lähiölle sen negatiivisen maineen. Muutin Diman naapuriin vuonna 2003 ja siitä tähän päivään, olemme olleet erittäin hyviä ystäviä. En aiemmin ollut kai edes jutellut venäläisen kanssa. Dima on asunut Suomessa vuodesta 1995. Hän on joskus sanonut että olen pitkäaikaisin Suomalainen ystävä joka hänellä on ollut, joten näiden tekijöiden vallitessa olemme siis hyvät ystävät. Tamän uskallan sanoa.

Ystävyys on hyvä asia siinäkin tilanteessa kuin nyt olemme, näin niinkuin maailmanpoliittisessa tilanteessa. Uskallamme sanoa toisillemme sellaisia asioita, joita joku tuntematon ei ymmärtäisi, tai ainakaan pitäisi kovin kohteliaana. Puolin jos toisinkin. Ja kun nyt koko läntinen maailma on sitä mieltä, että Venäjä, Venäjä ja Venäjä on kaikkeen epävakauteen syypää, on aina mielenkiintoista kuulla venäläisen suusta jonkun sortin vasta-argumentti asiaan. Olemme jutelleet iltaa istuessamme satoja kertoja historiasta, politiikasta, elokuvista, musiikista, mistä vain. Joskus jo ehkä 2005-2007 aikana Dima ihmetteli, miksi NATO saartaa Venäjää joka puolelta? Itse en vielä silloin antanut asialle painoarvoa, eihän Suomessa edes paljon asiaa puitu kuin vasta viimeaikoina. Dima siis seuraa ahkerasti Venäjän uutisia, minä meikäläisiä uutisia. Siis jo kauan ennen Krimin tapahtumia, Venäjällä on ihmetelty lännen toimia. Itse muistaakseni enemmän taas ihmettelin Anna Politkovskajan outoa murhaa sekä mahdollista FSB:n osuutta siihen, jolle sitten taas Dima ei antanut paljoa painoarvoa. Onhan mies kokenut jo NL:n lopun ja sen kaaoksen jolloin ihmisiä kuoli myrkkyvodkaan ja ruumiita löytyi hisseistä, alastomina kun joku tarvitsi vainajan vaatteet. Eli jonkun valtion toimia arvostelleen toimittajan murha ei hänestä ollut uutinen. Oliko se uutinen mediassa venäjälläkään. Tuskin. Nykyään, kun esim. RT -kanava uutisoi jostain lännen toiminnasta, ei kauhean ylistävästi, tapansa mukaan, olen vain onnellinen. Ja syy tulee tässä: Putinia ja Venäjää haukutaan lähes jokaisessa U.S.A./GBR uutiskanavien lähetyksissä. Kestosuosikkeja ovat Venäläinen patriotismi, talouspakotteet ja niiden oikeutus, Venäläinen homofobia, heikko rupla, köyhä ja kamala Venäjä sekä tietysti diktatoorisesti Venäjää hallitseva Putin ja tietysti hänen KGB taustansa. Näistä kaikista olemme Diman kanssa puhuneet. Ja niistä jää aina jotain sellaista ajattelemisen aihetta, jota en olisi ehkä koskaan tullut ajatelleeksi ilma Venäläistä ystävää. Otetaan esimerkiksi nyt talouspakotteet. Ensinnäkään Venäjällä ei nähdä asiaa edes näin kauniilla sanalla. He puhuvat enemmänkin ”taloussodasta.” On venäläisittäin aivan oikeutta vastata tähän hybridisodalla. Ja kun meikäläisittäin puhutaan NATO:n laajenemisesta, Venäjällä puhutaan ”saartamisesta.” Mutta edes Dimalla ei ole hyvää sanottavaa Neuvostoliitosta, mutta ei liioin sen kaoottisesta hajoamisesta. Länsi voitti silloin ja silloin koko homma levisi Venäläisittäin melko nöyrryyttävällä tavalla. Nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että joko Venäjän tulisi nöyrtyä jälleen tai näyttää yksinkertaisesti että lännen vuoro. En usko, että tällainen näin mustavalkoinen on kadunmiehen näkökanta Venäjällä, mutta jos joku Presidentti on tätä mieltä, sitä tuskin vastustetaan. Olen pannut merkille, että kun otan puheeksi Krimin tapahtumat, siitä (muutkin venäläiset) ei edes haluta sen enempää keskustella. Mieluiten vastataan kysymyksellä; miksei kukaan puhu Amerikkalaisten touhuista Irakissa, Afghanistanissa, Balkanilla? En voi mitenkää Dimalle puolustaa Amerikkalaisten touhuja. Lähinnä vastaan, koska he voivat! Mikäli YK:ssa asiat ei etene, käytetään NATO:a ja jos käy niin, kuten nyt Irakissa viimeksi, kävellään YK:n, NATO:n yli käyttäen liittoumaa, eli pääsääntöisesti Isoa-Britanniaa itsensä lisäksi. Ja kaikkia mahdollisia KV sopimuksia rikkoen hyökätään suvereeniin valtioon ja vaihdetaan maan johto. Tätä ennen Bush muistaakseni sanoi: ”Olette puolellamme tai olette meitä vastaan.” Putin on kai vielä toistaiseksi pidättynyt vastaavista puoliuhkauksista, mutta pidättyykö kauan? Myöskin Dima on maininnut, että vaikka mitään sotilasliittoa Venäjällä ei ole tukenaan, talousliitto Kiinan kanssa kannattaa sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä, varsinkin kun tähän haetaan vielä Intiaakin mukaan. Yli 2,5 miljardia ihmistä käsittävä liitto on vahva. Jotenkin minua sekä Dimaa huvittaa tilanne, jossa Amerikkalaiset tekee hienon puhelimen ja hinta on 999€. Kiinalaiset kopioivat tuotteen ja sanoivat länsimediat mitä vaan, se kopio on aivan yhtä hyvä, varsinkin kun hinta on 49€.

Jonkun varpaille Venäläiset kuitenkin ovat nyt astuneet. Eurooppalaiset kuitenkin taitavat olla enemmän peloissaan kuin Amerikkalaiset. Euroopassa siis on vieläkin valtio, joka käyttää armejaansa rajojen siirtelyyn. No, siitä ei ole milloinkaan seurannut mitään hyvää. Tämän tietävät hyvin myös Venäläiset. Luulen, siis vain luulen, että suurempi paha Venäläisille olisi ollut Ukrainan EU/NATO jäsenyys. Sevastopolissa liehuva NATO:n lippu olisi aiheuttanut vähintäänkin toisen ”Kuuban kriisin” asia tosin hoidettiin typerimmällä mahdollisella tavalla kun tässä olisi voitu mennä asiaan juuri tämä seikka mielessä, ja siihen vedoten. Ymmärrän (tosin en hyväksy) myös ne pienet vihreät miehet operaation alussa, mutta kaikki senjälkeinen teatteri oli typerää. Nyt en tiedä (korjatkaa joku) mutta kävikö Venäjä Sevastopolista minkään sortin kahdenkeskeisiä neuvotteluja Ukrainalaisten kanssa? Vai pelättiinkö Venäjällä pokerikäden paljastumista? Oli asia miten vain, Venäjälle ja ainakin Putinille asia oli sen verran tärkeä, että lännen vastareaktiot katsottiin pienemmäksi pahaksi. Mustanmeren laivasto jäisi ilman kotisatamaa, tai ainakaan sitä ei haluttu edes harkita, että joku muu olisi täyttänyt tämän valtatyhjiön noinkin lähellä Moskovaa. Sevastopolista on sodittu ties kuinka monta kertaa. Krimin-Sota, Toinen Maailmansota ja tietysti nyt. Venäläinen veri on virrannut siis monasti. Ja me täällä Suomessa puhumme tästä Oolannin-sotana, sodan sivunäyttämöllä. Kuitenkin Venäjä nyt aikoo pitää Sevastopolin. Ja tästä on hyvä vetää melko ontuva aasinsilta Syyrian sotaan. Venäjä on siellä tekemässä siellä juuri päinvastaista kuin länsiliittouma. Geopoliittinen tarkastelu nopeasti kertoo syynkin. Vaikka Venäjän mustanmeren laivasto saikin vanhan kotinsa takaisin, sen pääsy Välimerrelle on silti pitkälti kiinni Turkista. Välien kiristyminen Turkin kanssa voisi johtaa pahimmillaan siihen, että Venäjän Mustanmeren laivasto jäisi Mustalle merelle, eikä pääsisi Bosporinsalmesta ulos. Tällaisessa skenaariossa (joka olisi jo alkusoittoa jollekin mitä en manaa tässä) olisi Venäjän etu pitää hallussaan myös Latakian Sotilastukikohtaa Syyriassa. Ja tämän sodan kehitys on pitkälti se josta itse ja myös Dima olemme huolissaan. Miten voidaan päästä kestävään rauhansopimukseen jos vähän mutkia suoristellen sanon, että länsi, turkki + kapinalliset haluavat Assadin hengiltä tai ainakin muuttavan kauas pois. Ja Venäjä, joka erittäin tehokkaasti on pommittanut kapinallisia Assadin puolesta, näinollen varmistaakseen itselleen Latakian sotilastukikohdan pysymisen? Tähän kun vielä ISIS jota kaikki vihaa, onneksi ISIS vihaa kaikkia, tätä voidaan käyttää sotaan sekaantumisen tekosyynä asetakin väriä katsomatta.

Henkilökohtaisesti olen kannattanut, ehkä vähän naivisti Suomen liittymistä NATO:on, mutta näin monimutkaisissa konflikteissa kuin esim. Syyriassa on, en voi kannattaa muuta kuin pysyä kaukana ja hiljaa. Suomella ei ole mitään tekemistä Syyriassa, korkeintaan YK:n hommia, mikäli siihen saakka joskus päästään. Tätä kirjoittaessa kriisin ratkaisu vaikuttaa kaukaisemmalta kuin eskaloituva kriisi. Se on visio jota kukaan ei toivo, mutta huonot asiat eivät tullessaan lupaa kysy.